KRISTUKSEN KIRKKAUS

”Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia”(2 Kor.4:17- 18).
Paavali sanoo meille: nosta katseesi vaikeuksistasi. Älä kiinnitä sitä asioihin, jotka tulevat maan päälle, koska ne kaikki katoavat! Ongelmasi eivät merkitse mitään iankaikkisen kirkkauden valossa, joka odottaa Jumalan kansaa. Kun olet hetken paratiisissa Hänen kanssaan, et muista siitä mitään!”.
Kristuksesta on kirjoitettu: ”Joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä”(Hebr.12:2). Jeesus itse sanoi: ”Kun näette näiden alkavan tapahtua, kohottakaa katseenne ja iloitkaa! Teidän vapautuksenne on lähellä” (ks. Luuk.21:28).
Paavalin mukaan Jumala käskee ihmeellisen valon loistaa sydämiimme, kun pimeys ja epävarmuus alkavat lähestyä.
Paavali puhuu tässä kirkkauden ilmestymisestä, Kristuksen kirkkauden tuntemisessa, joka tulee meidän koetuksiimme.
”Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa”(2 Kor.4:6). Paavali kuvaa Jumalan kirkkauden tuoretta ilmestymistä Kristuksen persoonassa.
Kun Paavali sai tämän ilmestyksen, hän oli vankilassa ja pennitön. Vaikka hän pysyikin hengissä surkean vankilaruoan varassa, hänet tehtiin eläväksi Kristuksen kirkkauden ilmestyksellä, jota hän sai nauttia päivittäin.