TUSKALLINEN TODELLISUUS

Kuvittele Sauluksen ahdistusta, kun Kristus tuli häntä vastaan tuskallisen todellisena lähellä Damaskosta. Herra sanoi Saulukselle: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat”(Ap.t.9:4-5). Saulus oli luullut olevansa tekemisissä vain yksilöiden kanssa, tekevänsä Jumalan työtä juurittaessaan pois juutalaisia harhaoppineita.

Saulusta puhutteli totuus: ”Jeesuksella on hengellinen ruumis.  Hän on pää ja Hänen ruumiinsa, Hänen lapsensa täällä maan päällä ovat yhteydessä päähän. Yksi ruumis, rakennettu uskovista, jotka ovat Hänen lihaansa. Kuka hyvänsä, joka käy vastaan jotakuta heistä, käy oikeastaan Häntä vastaan”.

TUOTTAA JEESUKSELLE KÄRSIMYKSIÄ

Jokainen ”Jeesus-henkilö”, jota Saulus oli vainonnut ja pannut vankilaan, kaikki mitä hän oli sanonut ja tehnyt heitä vastaan, tuntui Kristuksessa itsessään henkilökohtaisesti. Sauluksen kohdattua Kristuksen, tämä totuus muutti hänen elämänsä.

Apostolina Paavali alkoi ymmärtää, kuinka syvästi Jumala rakasti seurakuntaansa. Hän tuli näkemään Herran silmin, että seurakunta oli kallisarvoinen helmi. Se oli myös Hänen Poikansa tahraton Morsian, yhtä näkyväistä ruumista, joka oli tehty veren puhdistamista lapsista jokaisesta heimosta ja kansasta maan päällä.

VAKAVA TOTUUS

Olen varma, ettemme suhtaudu tähän totuuteen niin vakavasti, kuin meidän tulisi. Sen täysi ymmärtäminen voisi merkitä kaikkien kaunojen loppua seurakunnassa… katkeruuden loppua… ennakkoluulojen, lihallisen kilpailun, ylpeyden, juoruilun ja jakaantumisen loppua.

”Ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”(1 Kor.12:25).