KRISTUKSEN MISSIO
Seurakunta, jonka maailma hyväksyy ja tunnustaa, on ristiriidassa olemassa olonsa ehtojen kanssa. Jeesuksen mukaan on mahdotonta, että seurakunta on rakastunut maailmaan. Silloin se on maailmasta, ei Kristuksesta.
”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19).
Minun elämääni ovat vaikuttaneet hyvin suuresti George Bowenin, presbyteeripapin kirjoitukset. Hän oli lähetystyöntekijä, joka teki työtä Intiassa vuosina 1848- 1888. Hän luopui palkastaan, muutti asumaan slummiin ja eli sikäläisten ihmisten tapaan. Hänen elämänsä oli niukkaa, melkein köyhyyttä. Tuon päätöksensä takia hän kuitenkin jätti todisteen Kristuksen yhteydessä elämisen todellisesta voimasta.
Tämä vanhurskas mies varoitti tulevasta antikristuksen hengestä. Hän samaisti sen ”nykyaikaisen yhteiskunnan henkeen”. Bowenin mukaan tämä henki soluttautuisi protestanttiseen kirkkoon suuremman yhteisön asenteilla, tavoilla ja moraalilla.
Antikristuksen henki jatkaisi vaikuttamistaan, kunnes yhteiskunnalla ja seurakunnalla ei olisi enää eroa. Ajan pitkään maailma lakkaisi vihaamasta Kristuksen seurakuntaa ja tosi uskovia.
Se lopettaisi seurakunnan vainoamisen, ja maailma rakastaisi ja hyväksyisi sen. Kun tämä pääsisi tapahtumaan, antikristuksen henki istuutuisi valtaistuimelleen.
Muutama vuosi sitten, kun Irakin ovet näyttivät avautuvan kristillisille hyväntekeväisyyttä harjoittaville järjestöille, The New York Times julkaisi siitä kriittisen artikkelin. Sellaista voi odottaa vapaamieliseltä, maalliselta medialta. He saattaisivat antaa luvan ruoka-avustukselle Irakissa, mutta ei varmasti Kristuksen saarnaamiselle.
Artikkeli siteerasi erästä protestanttista oppinutta, joka myös kritisoi kyseistä toimintaa. Hän arvosteli sitä kovasti sanoen, että seurakunnan kuuluisi pysyä omissa asioissaan. Hän näytti suorastaan hämmentyneen siitä, että seurakunta aikoi myös evankelioida. Tuo juuri on maailmallista asennetta!
Mitä lähemmäksi pääsemme Kristuksen missiota, Hänen antamaansa käskyä evankeliumin julistamiseksi, sitä enemmän maailma halveksii meitä.
”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa”(Joh.15:19).
Minun elämääni ovat vaikuttaneet hyvin suuresti George Bowenin, presbyteeripapin kirjoitukset. Hän oli lähetystyöntekijä, joka teki työtä Intiassa vuosina 1848- 1888. Hän luopui palkastaan, muutti asumaan slummiin ja eli sikäläisten ihmisten tapaan. Hänen elämänsä oli niukkaa, melkein köyhyyttä. Tuon päätöksensä takia hän kuitenkin jätti todisteen Kristuksen yhteydessä elämisen todellisesta voimasta.
Tämä vanhurskas mies varoitti tulevasta antikristuksen hengestä. Hän samaisti sen ”nykyaikaisen yhteiskunnan henkeen”. Bowenin mukaan tämä henki soluttautuisi protestanttiseen kirkkoon suuremman yhteisön asenteilla, tavoilla ja moraalilla.
Antikristuksen henki jatkaisi vaikuttamistaan, kunnes yhteiskunnalla ja seurakunnalla ei olisi enää eroa. Ajan pitkään maailma lakkaisi vihaamasta Kristuksen seurakuntaa ja tosi uskovia.
Se lopettaisi seurakunnan vainoamisen, ja maailma rakastaisi ja hyväksyisi sen. Kun tämä pääsisi tapahtumaan, antikristuksen henki istuutuisi valtaistuimelleen.
Muutama vuosi sitten, kun Irakin ovet näyttivät avautuvan kristillisille hyväntekeväisyyttä harjoittaville järjestöille, The New York Times julkaisi siitä kriittisen artikkelin. Sellaista voi odottaa vapaamieliseltä, maalliselta medialta. He saattaisivat antaa luvan ruoka-avustukselle Irakissa, mutta ei varmasti Kristuksen saarnaamiselle.
Artikkeli siteerasi erästä protestanttista oppinutta, joka myös kritisoi kyseistä toimintaa. Hän arvosteli sitä kovasti sanoen, että seurakunnan kuuluisi pysyä omissa asioissaan. Hän näytti suorastaan hämmentyneen siitä, että seurakunta aikoi myös evankelioida. Tuo juuri on maailmallista asennetta!
Mitä lähemmäksi pääsemme Kristuksen missiota, Hänen antamaansa käskyä evankeliumin julistamiseksi, sitä enemmän maailma halveksii meitä.