JUMALAN SANAN NÄLKÄ

”Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"(Neh.8:10). Kun nämä sanat julistettiin, israelilaiset olivat juuri palanneet Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Esran ja Nehemian johdolla kansa oli uudelleen rakentanut Jerusalemin muurit. Nyt he siirsivät katseensa temppelin kunnostamiseen ja kansan jälleenrakentamiseen.

Nehemia oli kutsunut erityisen kokouksen kaupungin vesiportille, Jerusalemin korjattujen muurien sisäpuolelle. ”Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle”(Neh.8:1). Noin 42,360 israelilaista oli koolla. Sivulla seisoi vielä 7300 temppelinpalvelijaa, joihin kuului 245 laulajaa. Kaikkiaan yhteensä 50 000 henkeä.

Ensin kuultiin Jumalan Sanan saarnaa. Raamattu sanoo, että ihmiset olivat Sanan nälässä: ”He pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat”(Neh.8:1-2).

Jumalan Sanaa ei tarvinnut tyrkyttää näille ihmisille. Heidän keskuudessaan oli kehittynyt yhteinen halu kuulla Jumalan Sanaa. He olivat valmiita antautumaan Jumalan Sanan alle. He halusivat sen hallitsevan heitä, että heidän elämänsä noudattaisi sen totuutta.

Kummallista kyllä, Esra julisti kansalle lakia viisi, kuusi tuntia, ”aamusta puolipäivään asti”(Neh.8:3). Kukaan ei näyttänyt huomaavan ajan kulua. ”Kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista (Neh.8:3). Nämä ihmiset olivat aivan haltioissaan Jumalan Sanasta.

Mikä ihmeellinen näkymä tuo olikaan! Ei sellaista tapahdu missään Amerikan seurakunnassa tänä päivänä. Sanonpa vain, ettei todellista herätystä voi tulla ilman tällaista yhteistä Jumalan Sanan nälkää. Tosiaankin, kun ihmiset väsyvät kuuntelemaan Hänen Sanaansa, alkaa hengellinen kuolema ja Herran ilo pakenee.