HILJAISET TODISTAJAT?
Paavali kuohutti ihmisiä saarnaamalla Jeesusta kuninkaana, jolla on ylösnousemusvoima: “Niin hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja Jumalaa pelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi … hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta”(Ap.t.17:17).
Miksi uskovat, jotka rukoilevat, nauttivat Jumalan sanaa ja vaeltavat pyhyydessä, ovat niin pelkurimaisen hiljaa Jeesuksesta? Koska sydämemme ei, päinvastoin kuin Paavalin, liikutu nähdessämme ihmisten antautuvan epäjumalanpalvelukseen kaikkialla ympärillämme(ks. Ap.t. 17:16). Emme uskalla sanoa: ”Paavali oli saarnaaja. Hänet oli kutsuttu tähän työhön!” Me kaikki olemme Jeesuksen Kristuksen suurlähettiläitä eikä meidän pidä koskaan kätkeä lamppuamme vakan alle.
Nämä ateenalaiset olivat aivan samanlaisia kuin ne ihmiset, joiden parissa työskentelet tänä päivänä. Heillä ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” (Ap.t.17:21). Niin asia on kaikkialla maassamme: suurin osa ympärilläsi olevista työkavereista on antautunut epäjumalanpalvelukseen, juoruiluun ja kaikenlaiseen taikauskoon.
Paavali ei antanut ongelman suuruuden hämmentää itseään. Hän ei suostunut ihmettelemään Saatanan valtaa kaupungissa, koska hän tiesi, että hänellä oli salainen ase sitä vastaan: ylösnousemusvoiman evankeliumi. Paavali huomasi, mitä paholainen oli tehnyt, ja keskittyi siihen, mitä Jeesus voisi tehdä ylösnousemusvallassaan! Ei ollut väliä, vaikka he nimittivät häntä ”lavertelijaksi”, mikä tarkoitti tyhjäntoimittajaa, turhan saarnaajaa.
Onko sinua koskaan nimitetty ”lavertelijaksi”? Ehkä joku on sanonut sinulle: ”Lakkaa rajoittamasta oikeuksiani. Lopeta tuon uskontosi työntäminen minun päälleni. Lakkaa yrittämästä saada minut uskomaan laillasi.” Mikään tällainen pilkka ei pysäyttänyt Paavalia, koska hänen sydämensä vuoti verta. Hän tiesi, että jos hän ei seisoisi Kristuksen puolella, hänen ympärillään olevat kuolisivat synteihinsä.
Ei riitä, että elät oikein tai olet esimerkillinen. Aivan liian pitkään olemme piileskelleet vanhan kliseen takana. ”Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.” Väitämme olevamme hiljaisia todistajia, jotka elävät Hänen elämäänsä, mutta meidän todistukseemme tulee kuulua myös puhuttu sana: ”Vartijasi korottavat äänensä”(Jes.52:8). ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:14.
Miksi uskovat, jotka rukoilevat, nauttivat Jumalan sanaa ja vaeltavat pyhyydessä, ovat niin pelkurimaisen hiljaa Jeesuksesta? Koska sydämemme ei, päinvastoin kuin Paavalin, liikutu nähdessämme ihmisten antautuvan epäjumalanpalvelukseen kaikkialla ympärillämme(ks. Ap.t. 17:16). Emme uskalla sanoa: ”Paavali oli saarnaaja. Hänet oli kutsuttu tähän työhön!” Me kaikki olemme Jeesuksen Kristuksen suurlähettiläitä eikä meidän pidä koskaan kätkeä lamppuamme vakan alle.
Nämä ateenalaiset olivat aivan samanlaisia kuin ne ihmiset, joiden parissa työskentelet tänä päivänä. Heillä ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” (Ap.t.17:21). Niin asia on kaikkialla maassamme: suurin osa ympärilläsi olevista työkavereista on antautunut epäjumalanpalvelukseen, juoruiluun ja kaikenlaiseen taikauskoon.
Paavali ei antanut ongelman suuruuden hämmentää itseään. Hän ei suostunut ihmettelemään Saatanan valtaa kaupungissa, koska hän tiesi, että hänellä oli salainen ase sitä vastaan: ylösnousemusvoiman evankeliumi. Paavali huomasi, mitä paholainen oli tehnyt, ja keskittyi siihen, mitä Jeesus voisi tehdä ylösnousemusvallassaan! Ei ollut väliä, vaikka he nimittivät häntä ”lavertelijaksi”, mikä tarkoitti tyhjäntoimittajaa, turhan saarnaajaa.
Onko sinua koskaan nimitetty ”lavertelijaksi”? Ehkä joku on sanonut sinulle: ”Lakkaa rajoittamasta oikeuksiani. Lopeta tuon uskontosi työntäminen minun päälleni. Lakkaa yrittämästä saada minut uskomaan laillasi.” Mikään tällainen pilkka ei pysäyttänyt Paavalia, koska hänen sydämensä vuoti verta. Hän tiesi, että jos hän ei seisoisi Kristuksen puolella, hänen ympärillään olevat kuolisivat synteihinsä.
Ei riitä, että elät oikein tai olet esimerkillinen. Aivan liian pitkään olemme piileskelleet vanhan kliseen takana. ”Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.” Väitämme olevamme hiljaisia todistajia, jotka elävät Hänen elämäänsä, mutta meidän todistukseemme tulee kuulua myös puhuttu sana: ”Vartijasi korottavat äänensä”(Jes.52:8). ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:14.