ARMOTEKO by Gary Wilkerson
Kristus ei tarvitse meidän apuamme armotekoihin!
Saatat ihmetellä: ”Eikö minulla ole mitään osaa armotekoihin?” Jos yrität tuoda jotakin Kristuksen tekoihin, sinä vain sotket asioita. On mahdotonta lisätä Hänen ihanaa armoaan omiin epävanhurskauden rääsyihimme. Meissä ei ole armoa, me voimme vain ottaa sen vastaan. Me voimme antaa sitä, mutta se ei ole meidän armoamme, vaan Jumalan.
Juuri tätä Hebr.10:29 tarkoittaa, kun se sanoo, että me ”tallaamme jalkoihin” Kristuksen veren, jos me yritämme lisätä jotakin Jumalan armoon. Me itse asiassa vesitämme sen ja loukkaamme hänen tekemäänsä ihanaa tekoa. Milloin tahansa saatamme toimia toisella näistä tavoista: 1) Me joko annamme Jumalan sanoa, että emme riitä ja hyväksymme Hänen armonsa täyteyden tai 2) väitämme Hänen armoaan riittämättömäksi ja yritämme lisätä siihen omia ponnistelujamme.
Saatat sanoa: ” Jos uskon sen, en koskaan tee mitään Jumalalle.” Oikeastaan totta on tämän vastakohta. Kun elät Kristuksen armossa, teet enemmän tekoja kuin koskaan ennen, koska teet ne pikemminkin ilolla kuin nuristen ja pakosta. Sinä menet rukoilemaan, koska rakastat Jumalan pyhyyttä. Sinä tutkit hänen sanaansa, et koska se sisältää jokapäiväisen työlistasi, vaan koska se on elämäsi lähde, rauhan, ilon ja johdatuksen tyyssija.
Yksinkertaisesti ilmaistuna, armo antaa voiman Jumalan toimille. Niin, että olet langennut pois hänen armonsa soveltamisesta, jos vaellat Kristuksen kanssa surkeana, olet väsynyt ja käyt kirkossa vain, koska pelkäät pelastumisesi puolesta. Juuri nyt, Hän kutsuu sinua takaisin, sanoen: ”Tule liittoon, jonka minä olen solminut Isän kanssa. Haluan vuodattaa yllesi armoni ja antaa sinulle voimaa elämään Pyhän Henkeni kanssa.”
Hänen kauttaan olemme täysin puhdistetut, täydellisessä rauhassa Jumalan kanssa ja meillä on runsas armo. Me emme voi lisätä mitään hänen täytettyyn työhönsä. Hänen armonsa on täysin riittävä. Meidän osamme on ottaa vastaa ihanat lahjat ja vaeltaa iloisina.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”(Ef.2:8-9).
Saatat ihmetellä: ”Eikö minulla ole mitään osaa armotekoihin?” Jos yrität tuoda jotakin Kristuksen tekoihin, sinä vain sotket asioita. On mahdotonta lisätä Hänen ihanaa armoaan omiin epävanhurskauden rääsyihimme. Meissä ei ole armoa, me voimme vain ottaa sen vastaan. Me voimme antaa sitä, mutta se ei ole meidän armoamme, vaan Jumalan.
Juuri tätä Hebr.10:29 tarkoittaa, kun se sanoo, että me ”tallaamme jalkoihin” Kristuksen veren, jos me yritämme lisätä jotakin Jumalan armoon. Me itse asiassa vesitämme sen ja loukkaamme hänen tekemäänsä ihanaa tekoa. Milloin tahansa saatamme toimia toisella näistä tavoista: 1) Me joko annamme Jumalan sanoa, että emme riitä ja hyväksymme Hänen armonsa täyteyden tai 2) väitämme Hänen armoaan riittämättömäksi ja yritämme lisätä siihen omia ponnistelujamme.
Saatat sanoa: ” Jos uskon sen, en koskaan tee mitään Jumalalle.” Oikeastaan totta on tämän vastakohta. Kun elät Kristuksen armossa, teet enemmän tekoja kuin koskaan ennen, koska teet ne pikemminkin ilolla kuin nuristen ja pakosta. Sinä menet rukoilemaan, koska rakastat Jumalan pyhyyttä. Sinä tutkit hänen sanaansa, et koska se sisältää jokapäiväisen työlistasi, vaan koska se on elämäsi lähde, rauhan, ilon ja johdatuksen tyyssija.
Yksinkertaisesti ilmaistuna, armo antaa voiman Jumalan toimille. Niin, että olet langennut pois hänen armonsa soveltamisesta, jos vaellat Kristuksen kanssa surkeana, olet väsynyt ja käyt kirkossa vain, koska pelkäät pelastumisesi puolesta. Juuri nyt, Hän kutsuu sinua takaisin, sanoen: ”Tule liittoon, jonka minä olen solminut Isän kanssa. Haluan vuodattaa yllesi armoni ja antaa sinulle voimaa elämään Pyhän Henkeni kanssa.”
Hänen kauttaan olemme täysin puhdistetut, täydellisessä rauhassa Jumalan kanssa ja meillä on runsas armo. Me emme voi lisätä mitään hänen täytettyyn työhönsä. Hänen armonsa on täysin riittävä. Meidän osamme on ottaa vastaa ihanat lahjat ja vaeltaa iloisina.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”(Ef.2:8-9).