HERRALLA OLI MIES

Israelissa oli vaikea aika, kun moraalittomuus, luopumus levisivät maassa. Tuohon aikaan arkki oli joutunut pois Israelista. Eeli, kansan ylipappi, oli laiska ja omahyväinen. Hän antoi poikansa häväistä pappeuden. Heidän johdossaan aviorikos ja irstaus levisivät myös temppeliin. Eeli oli niin tottunut helppoon elämäänsä, että hän ei tehnyt mitään lopettaakseen sen.

Yhdessä kohdin Herra kirjoitti sanan ”Iikabod”(merkitsee ”Herran Henki on lähtenyt”) koko uskonnollisen järjestelmän päälle. Taas kerran paholaisen voimat olivat nousseet suureen valtaan, ja luonnolliselle silmälle Jumalan työ oli menettänyt jalan sijaa niin, että uudistumismahdollisuus oli poissa.

Herralla oli kuitenkin koko ajan paikalla mies, pieni lapsi nimeltä Samuel. Kun papit hänen ympärillään muhivat irstaudessa ja ahneudessa, Samuel oppi kuulemaan Jumalan ääntä. Kun hän lähentyi yhä enemmän Herraa, Pyhä Henki täytti hänet profetian sanalla. Hänestä tuli todistaja, elävä todiste Jumalan voimasta.

Raamattu sanoo, että Samuelin kasvaessa mikään hänen sanoistaan ei langennut maahan. Se merkitsi sitä, että hän puhui jatkuvasti voimalla ja arvovallalla. Hänen jumalallisen arvovaltansa tähden mikään kansa ei voinut nostaa kättään Israelia vastaan neljäänkymmeneen vuoteen.

”Ja Samuel kasvoi, ja Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan. Ja koko Israel Daanista Beersebaan asti tiesi, että Samuelille oli uskottu Herran profeetan tehtävä. Ja Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa; sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli koko Israelille”(1 Sam.3:19 21).

Taas kerran Herra nosti esiin yhden ainoan miehen todistajaksi kokonaiselle kansalle. Jumala ei tarvinnut armeijaa, inhimillistä järjestelmää, ei mitään ”uutta asiaa”. Hän tarvitsi vain yhden vanhurskaan miehen, joka oli antanut palvelustehtävänsä kokonaan Hänen pyhille teilleen.