JUMALAN KIUSAAMISEN MERKITYS

Psalmista kirjoittaa Israelin synnistä: “He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi”(Ps.78:18). Hepreankielen merkitys tälle lauseelle osoittaa, että israelilaisia ”koeteltiin aivan kestokyvyn rajoille” asti. Tämä tarkoittaa, ettei heillä ollut inhimillisiä keinoja käytettävissään. Kun he tulivat tähän paikkaan, he uskoivat, että Jumala oli hyljännyt heidät ja pysytteli hiljaa, kauempana.

Lyhyesti: tätä tarkoittaa Jumalan kiusaaminen. Se tapahtuu, kun hänen valittunsa, siunattunsa joutuvat koetusten tuleen, ja heidän kriisinsä vain syvenee, kunnes pelko kouristaa heidän sydäntään. Silloin he rukoilevat: ”Herra, missä sinä olet? Missä on vapautukseni? Mikset ole tässä? Oletko minun kanssani vai etkö?”

Pelastumattoman ihmisen on mahdotonta kiusata Herraa, koska sellainen henkilö ei tunnusta Jumalaa millään elämänalueella. Hänelle, kaikki mitä tapahtuu, on joko hyvää tai huonoa onnea. Vain ne, jotka ovat lähimpänä Herraa, voivat kiusata häntä. Ne jotka ovat nähneet hänen voimansa, maistaneet hänen armoaan ja laupeuttaan. Ne, jotka on kutsuttu vaeltamaan uskossa.

Jopa vanhurskas Johannes Kastaja kohtasi koetuksen, joka saattaa johtaa Jumalan kiusaamiseen. Kun hän istui vankilassa, hän varmaan ihmetteli, missä Jumala oli siinä tilanteessa. Hänelle oli tuotu sanoma Jeesuksen ihmeellisistä teoista: hän paransi, teki ihmeitä, kansanjoukot kokoontuivat hänen luokseen, niin kuin he kerran olivat olleet Johanneksen laumassa. Nyt hän istui yksin, odottamassa kuolemantuomiota.

Johannes oli tiennyt, että hänen pitää vähetä, jotta Kristus voisi kasvaa. Nyt hänen mieleensä tuli ajatus: ”Vähentyä kyllä, mutta kuolema? Miksi minun pitäisi kuolla, jos Jeesus on todella Jumala? Jos hän tekee kaikkia näitä ihmeitä toisille, miksei hän voi vapauttaa minuakin? Herra, tämä on liikaa kestettäväksi.” (Muista, että Kristus ei ollut vielä poistanut kuoleman otaa)”.

Jeesuksen Johannekselle lähettämät viimeiset sanat olivat uskomattoman merkitykselliset: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun" (Matt.11:6). Kristus sanoi tälle jumaliselle palvelijalle: ”Älä loukkaannu minuun, Johannes. Tiedät, että teen ainoastaan sen, mitä näen ja kuulen Isältä. Hänellä on suunnitelma tässä kaikessa ja häneen kannattaa luottaa. Jos hän haluaisi minun tulevan ja vapauttavan sinut, sinä tiedät, että olisin siellä heti paikalla. Sinä voit levätä varmana siitä, että mitä ikinä tästä tulee, se on hänen kunniaksensa. Se myös merkitsee ikuista kunniaa sinulle!

Sinä käyt juuri läpi viimeistä koetustasi, Johannes. Älä anna epäilyn ryöstää uskoasi. Lepää sen sijaan Isän rakkaudessa ja uskollisuudessa sinuun. Ei hän sinua tuomitse. Päinvastoin, hän arvostaa sinua kovasti. Pysy vain lujana!”

Uskon, että Johannes kesti. Kun Herodes lopulta lyötti häneltä pään poikki, hän meni kotiin kirkkauteen täynnä uskoa ja kunniaa!