EFESON SEURAKUNTA
Efeson uskovat vaelsivat lähellä Herraa. Kun luen Paavalin Efeson seurakunnalle lähettämää kirjettä, olen ihmetyksissäni siitä, minkälaista evankeliumia nämä ihmiset saivat kuulla ja elää.
Itse asiassa Paavali kehuu heitä viljalti. Hän puhuttelee heitä: ”Pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa… on siunannut … taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa... ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut … edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan” (Ef.1:1-5).
Tämä on siunattujen, pyhien ihmisten kuvaus! Jeesus kehuu efesolaisia uskovia myös Ilmestyskirjassa: ”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi” (Ilm.2:2). Toisin sanoen: ”Minä tiedän kaikki hyvät asiat elämässäsi. Sinä teet kärsivällisesti työtä minulle, valittamatta ja tekisit mitä vain toisten hyväksi. Olet ahkera hyvissä töissäsi ja se on kiitettävää.”
Jeesus ottaa esille myös jotakin muuta efesolaisten sydämessä, jotakin, mikä on hyvin, hyvin väärin. Hän sanoo: ”Minä näen tekosi, vihasi syntiä kohtaan, rakkautesi totuuteen, vanhurskaan rohkeutesi. Kuitenkin olet jotenkin kaiken työsi keskellä sallinut ensimmäisen rakkautesi näivettyä. Ihastuksesi minua kohtaan on kuolemaisillaan.”
”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4). Rakas lukija, olen lukenut uudelleen ja uudelleen tämän jakeen ja tullut siihen tulokseen, ettei sen tärkeyttä voi ohittaa. Jaetta ei pidä ottaa kevyesti. Alkuteksti kuuluu sanasta sanaan käännettynä: ”Minulla on jotakin sinua vastaan.”
Mielelläni ajattelisin olevani efesolaisten tapainen uskova: ahkera työntekijä. Haluan uskoa, että kärsimykseni Jeesuksen vuoksi ja hyvät työni kirkastavat häntä. Elän vanhurskaasti ja minulla paikka hänen kanssaan taivaallisissa. Kun sitten luen Jeesuksesta kävelemässä niin hyvin opetettujen uskovien keskuudessa, kuin efesolaiset olivat, ja sanovan heille: ”Minulla jotakin sinua vastaan”, se kouraisee minun sieluani. Minun pitää kysyä Herraltani: ”Jeesus, onko sinulla jotakin minua vastaan? Olenko minä hyljännyt ensimmäisen rakkauteni?”
Itse asiassa Paavali kehuu heitä viljalti. Hän puhuttelee heitä: ”Pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa… on siunannut … taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa... ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut … edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan” (Ef.1:1-5).
Tämä on siunattujen, pyhien ihmisten kuvaus! Jeesus kehuu efesolaisia uskovia myös Ilmestyskirjassa: ”Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi” (Ilm.2:2). Toisin sanoen: ”Minä tiedän kaikki hyvät asiat elämässäsi. Sinä teet kärsivällisesti työtä minulle, valittamatta ja tekisit mitä vain toisten hyväksi. Olet ahkera hyvissä töissäsi ja se on kiitettävää.”
Jeesus ottaa esille myös jotakin muuta efesolaisten sydämessä, jotakin, mikä on hyvin, hyvin väärin. Hän sanoo: ”Minä näen tekosi, vihasi syntiä kohtaan, rakkautesi totuuteen, vanhurskaan rohkeutesi. Kuitenkin olet jotenkin kaiken työsi keskellä sallinut ensimmäisen rakkautesi näivettyä. Ihastuksesi minua kohtaan on kuolemaisillaan.”
”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4). Rakas lukija, olen lukenut uudelleen ja uudelleen tämän jakeen ja tullut siihen tulokseen, ettei sen tärkeyttä voi ohittaa. Jaetta ei pidä ottaa kevyesti. Alkuteksti kuuluu sanasta sanaan käännettynä: ”Minulla on jotakin sinua vastaan.”
Mielelläni ajattelisin olevani efesolaisten tapainen uskova: ahkera työntekijä. Haluan uskoa, että kärsimykseni Jeesuksen vuoksi ja hyvät työni kirkastavat häntä. Elän vanhurskaasti ja minulla paikka hänen kanssaan taivaallisissa. Kun sitten luen Jeesuksesta kävelemässä niin hyvin opetettujen uskovien keskuudessa, kuin efesolaiset olivat, ja sanovan heille: ”Minulla jotakin sinua vastaan”, se kouraisee minun sieluani. Minun pitää kysyä Herraltani: ”Jeesus, onko sinulla jotakin minua vastaan? Olenko minä hyljännyt ensimmäisen rakkauteni?”