PAIKOILLAAN SEISOMINEN ON USKON TEKO
Paikoillaan seisominen ei tarkoita passivisuutta tai kohtalonuskoa. Kohtalo sanoo: ”Mitä tulleekaan”, mutta usko muuttaa kaiken. Paikoillaan seisominen on uskon teko, aktiivista lepoa Jumalan lupauksissa, kaikkien kysymysten, epäilysten ja turhan ponnistelun lopettamista.
Aivan julistustyöni alusta alkaen oman ponnisteluni kohde on ollut Jumalan äänen tunnistaminen. Uskon tämän olevan yleistä uskovien joukossa. Kysymme: ”Mistä voin tietää puhuuko Jumala vai oma lihani?”
Aina kun itse kohtaan tilanteen, johon tarvitsen vastauksen, käännyn rukouksessa Herran puoleen. Sanon: ”Isä, sinun Sanasi puhuu kansallesi. Jumala puhu minulle. Anna minulle johdatuksesi.” Sitten luen Raamatusta lupauksia:
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”(Joh.10:27).
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ "(IJes.30:21).
”Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää”(5 Moos.30:14).
Todellakin, tuo pieni hiljainen ääni tulee meille usein ja, kun Jumala alkaa puhua, saamme yhtäkkiä syvän rauhan ja levon tunteen. Ääni lohduttaa, rauhoittaa ja lähdemme rukouskammiostamme ihanan oloisena. Joskus taas kuulemamme sana ei toteudukaan, ja ymmärrämme kuulleemme jonkin toisen äänen, ei Kristuksen ääntä. Siinä tapauksessa ääni ei tullut omien halujemme tai kunnianhimomme takia eikä omasta lihastamme.
Paavali sanoo: ”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä”(1 Kor.14:10). On ääniä, lihan ääni, tahdon ääni, kunnianhimon ääni, ja ne kaikki huutavat saadakseen meidän huomiomme.
Vaikka kuinka rukoilemme ja olemme lähellä Herraa, aina meillä on mahdollisuus langeta ja tehdä virheitä. Lihallamme on edelleen ääni, ja joskus se pääsee tielle.
Kerron nyt, millä tavalla Jumala auttoi minut läpi tästä uskon koetuksesta. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala suunnittelee ja valmistaa kaikki tilanteeni. Hän on luvannut liitossaan johdattaa ja neuvoa minua Henkensä kautta ja varjella minut lankeamiselta. Niinpä rukoilen nyt uskossa, luottaen hänen Sanaansa omalle kohdalleni ja seison paikoillani ja odotan hänen toimivan.
Aivan julistustyöni alusta alkaen oman ponnisteluni kohde on ollut Jumalan äänen tunnistaminen. Uskon tämän olevan yleistä uskovien joukossa. Kysymme: ”Mistä voin tietää puhuuko Jumala vai oma lihani?”
Aina kun itse kohtaan tilanteen, johon tarvitsen vastauksen, käännyn rukouksessa Herran puoleen. Sanon: ”Isä, sinun Sanasi puhuu kansallesi. Jumala puhu minulle. Anna minulle johdatuksesi.” Sitten luen Raamatusta lupauksia:
”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”(Joh.10:27).
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää’ "(IJes.30:21).
”Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää”(5 Moos.30:14).
Todellakin, tuo pieni hiljainen ääni tulee meille usein ja, kun Jumala alkaa puhua, saamme yhtäkkiä syvän rauhan ja levon tunteen. Ääni lohduttaa, rauhoittaa ja lähdemme rukouskammiostamme ihanan oloisena. Joskus taas kuulemamme sana ei toteudukaan, ja ymmärrämme kuulleemme jonkin toisen äänen, ei Kristuksen ääntä. Siinä tapauksessa ääni ei tullut omien halujemme tai kunnianhimomme takia eikä omasta lihastamme.
Paavali sanoo: ”Maailmassa on, kuka tietää, kuinka monta eri kieltä, mutta ei ainoatakaan, jonka äänet eivät ole ymmärrettävissä”(1 Kor.14:10). On ääniä, lihan ääni, tahdon ääni, kunnianhimon ääni, ja ne kaikki huutavat saadakseen meidän huomiomme.
Vaikka kuinka rukoilemme ja olemme lähellä Herraa, aina meillä on mahdollisuus langeta ja tehdä virheitä. Lihallamme on edelleen ääni, ja joskus se pääsee tielle.
Kerron nyt, millä tavalla Jumala auttoi minut läpi tästä uskon koetuksesta. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala suunnittelee ja valmistaa kaikki tilanteeni. Hän on luvannut liitossaan johdattaa ja neuvoa minua Henkensä kautta ja varjella minut lankeamiselta. Niinpä rukoilen nyt uskossa, luottaen hänen Sanaansa omalle kohdalleni ja seison paikoillani ja odotan hänen toimivan.