JEESUS JA MYÖTÄTUNTO
Jeesus oli maan päällä ollessaan Jumalan myötätunnon ruumiillistuma. Raamattu kertoo jatkuvasti, että Kristuksen ”kävi sääli” kärsiviä ihmisiä(ks. Mark.6: 34, (:2). Jos tämä oli totta ensimmäisellä vuosisadalla, minkälaista murhetta Herran sydämessä mahtaakaan olla nyt?
Uskon, että Jumala voi vain pidättäytyä ennen ajan päättymistä, tuhoamasta kaikkea. En usko, että hän on vain jokin lempeä henki, joka istuu taivaassa, täysin välinpitämättömänä tämän maailman irrallaan olevista, kauheista henkivalloista. Ei, hän on myötätuntoinen Isä, jota lastensa kärsimykset ahdistavat.
Raamattu sanoo: ”Hänen laupeutensa ei ole loppunut”(Val.v. 3:22). ”Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa”(Ps.86:15).
Luemme uskomattomasta tapahtumasta: ”Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät”(Matt.15:30).
Voitko kuvitella tämän näyn: Jeesuksen ympärillä satoja sairaita ihmisiä istumassa ja makaamassa maassa. Pieniä lapsia, jotka olivat liian sairaita pystyäkseen istumaan, ihmisiä huutamassa apua, ääntelehtien tuskasta, kuumeisina, riivattuina, raihnaina, epätoivoisina.
Jeesus ei käännyttänyt heitä pois. Hän teki parantamis- ja vapauttamisihmeitä. Mykät puhuivat, rammat kävelivät, sokea näki, sairas ja raihnainen oli yhtäkkiä ehjinä. Jokaisen parantamisen jälkeen ihmiset painautuivat lähemmäksi. Uskon, että ihmiset ottivat sairaat lapsensa syliin ja työntyivät eteenpäin, kun taas opetuslapset yrittivät säilyttää järjestyksen.
Nämä ihmiset olivat olleet erämaassa kolme päivää ilman ruokaa ja olivat nyt nälissään. Silloin Jeesus sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa… enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla"(Matt.15:32).
Jumala haluaa meidät jokaisen osalliseksi hänen tälle maailmalle myötätuntoisesta sydämestään. Jos tahdot sen, hän lähettää tarvitsevia ovenpieleesi. Luovuta itsesi Herran käyttöön, niin hän avaa sinulle oven. Silloin tulet tuntemaan hänen myötätuntoisen sydämensä.
Uskon, että Jumala voi vain pidättäytyä ennen ajan päättymistä, tuhoamasta kaikkea. En usko, että hän on vain jokin lempeä henki, joka istuu taivaassa, täysin välinpitämättömänä tämän maailman irrallaan olevista, kauheista henkivalloista. Ei, hän on myötätuntoinen Isä, jota lastensa kärsimykset ahdistavat.
Raamattu sanoo: ”Hänen laupeutensa ei ole loppunut”(Val.v. 3:22). ”Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahtavainen Jumala, pitkämielinen, suuri armossa ja totuudessa”(Ps.86:15).
Luemme uskomattomasta tapahtumasta: ”Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät”(Matt.15:30).
Voitko kuvitella tämän näyn: Jeesuksen ympärillä satoja sairaita ihmisiä istumassa ja makaamassa maassa. Pieniä lapsia, jotka olivat liian sairaita pystyäkseen istumaan, ihmisiä huutamassa apua, ääntelehtien tuskasta, kuumeisina, riivattuina, raihnaina, epätoivoisina.
Jeesus ei käännyttänyt heitä pois. Hän teki parantamis- ja vapauttamisihmeitä. Mykät puhuivat, rammat kävelivät, sokea näki, sairas ja raihnainen oli yhtäkkiä ehjinä. Jokaisen parantamisen jälkeen ihmiset painautuivat lähemmäksi. Uskon, että ihmiset ottivat sairaat lapsensa syliin ja työntyivät eteenpäin, kun taas opetuslapset yrittivät säilyttää järjestyksen.
Nämä ihmiset olivat olleet erämaassa kolme päivää ilman ruokaa ja olivat nyt nälissään. Silloin Jeesus sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa… enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla"(Matt.15:32).
Jumala haluaa meidät jokaisen osalliseksi hänen tälle maailmalle myötätuntoisesta sydämestään. Jos tahdot sen, hän lähettää tarvitsevia ovenpieleesi. Luovuta itsesi Herran käyttöön, niin hän avaa sinulle oven. Silloin tulet tuntemaan hänen myötätuntoisen sydämensä.