ELÄ JUMALAN ARMOSSA

Rakas lukija, tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole latistaa sinua tai luennoida. Pikemminkin uskon sen olevan toivon sana sinulle. Haluan selittää, miksi on vaikeaa olla niin ystävällinen, armollinen, armahtava uskova kuin haluaisit olla.

Löydämme vastauksen Psalmista 119. Sen kirjoittaja lausuu voimallisesti: ”Sinun armosi olkoon minun lohdutukseni, niin kuin sinä olet palvelijallesi luvannut”(Ps.119:76). Jakeen merkitys on: ”Herra, sinun sanasi sanoo minulle, että minun lohdutukseni on siinä tiedossa, että sinä olet armollinen ja täynnä myötätuntoa minua kohtaan. Anna minun saada lohdutusta tästä suureta totuudesta.”

Jos haluat katsoa sanojen ”armollinen” ja ”armo” merkitystä Raamatun sanakirjasta, löydät satoja viittauksia. Jumalan sana hukuttaa meidät lupauksiin hänen ihmeellisestä armostaan, rakkaudestaan ja myötätunnostaan meitä kohtaan. Hän haluaa meidän vakuuttuvan siitä, että hän on armollinen, pitkämielinen ja hidas vihaan meidän pettämistemme, heikkouksiemme ja kiusauksiemme tähden.

”Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa”(Ps.103:8).

Kaikki Jumalan lupaukset armosta ovat annetut lohduttamaan meitä koetuksissamme. Kun petämme Jumalaa, ajattelemme, että hän on vihainen meille, valmiina tuomitsemaan. Sen sijaan hän haluaa meidän tietävän: ”Minä vien sinut perille. Tee vain parannus, kadu tekojasi. En ole vihainen. Olen armollinen, täynnä armoa ja rakkautta sinua kohtaan. Ota lohdutus tästä“. On lohduttavaa tietää, että hänen armonsa ei koskaan väisty meistä. Kuinka lohduttavaa onkaan tietää, että hänen rakkautensa meidän kohtaan kasvaa vain suuremmaksi aina, kun me teemme syntiä tai lankeamme siihen.

Jos emme saa lohdutusta Jumalan armosta, emme voi armahtaa toisiakaan lohduttaaksemme heitä. Vain, kun koemme Jumalan ehdottoman armollisuuden, jokainen ympärillämme oleva saa kauttamme armon vuodatuksen. Meistä tulee armollisia, koska itse elämme Jumalan armossa!